Historian harrastajalle digipalvelut ovat oiva lähde - myös sukututkijalle voi löytyä aarteita

Digitaalisuus on avannut harrastelijahistorioitsijallekin mahtavia mahdollisuuksia lähihistorian tutkimiseen.Vielä 1990-luvulla lähteitä piti mennä katsomaan paikan päälle, Kansallisarkistoon tai Elokuva-arkistoon. Nyt kotikoneelta pääsee tutustumaan niin elokuviin kuin sanomalehtiinkin. Sanomalehdistä voi löytää vaikka edellisten sukupolvien edesottamuksia, jos hyvin käy.

 

Muistan kun osallistuin aikanaan kahteen talous- ja sosiaalihistorian työpajaan sosiologian opintojeni ohessa. Elina Kataisen vetämässä työpajassa aiheena oli 1930-luku, ja kirjoitimme työryhmässä artikkelin “Keksi tuo kekseliäs keksintö - matka menneen maailman mainoselokuviin” kirjaan “Kotomaan koko kuva - kirjoituksia elokuvasta ja 1930-luvun sosiaali-historiasta” (1993)

1990-luvun tutkijan mahdollisuuksista kertoo kirjan esipuhe, jossa todetaan, että “Filmien hyödyntämistä haittaa se, että Elokuva-arkistolla tai Yleisradiolla ei ole juurikaan mahdollisuutta palvella historiantutkijoita. Tilanne on jonkin verran helpottunut, kun elokuvia on siirretty videolle”. Silloin työryhmämme vieraili elokuva-arkistossa katsomassa filmejä ja tekemässä niistä kirjallisia muistiinpanoja. 

Elonetistä näkee vanhoja suomalaisia elokuvia

Jos tekisimme saman artikkelin nyt, voisimme löytää 1930-luvun mainoselokuvat Kansallisen audiovisuaalisen palvelun Elonet-palvelusta. Se onkin mainio palvelu tiedonhakuun vanhoista suomalaisista elokuvista - ja jopa niiden katseluun. Sieltä löytyy esimerkiksi vanha mainosfilmi (1960)  jossa Ansa Ikonen ja Tauno Palo mainostavat kahvia. Vuoden 1962 pankkimainoksesssa todetaan, että "Säästöpankkiin tuloa ei tarvitse ujostella, käyttehän te kaupassakin joka päivä"

Kansallisarkistosta näkee vanhoja sanomalehtiä
 

Toisessa 1990-luvun työpajassa kirjoitin artikkelin kirjaan Rillumarei ja valistus - Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa (1996). Artikkelissa Maitotyttö vai dynamiittityttö-tarkastelin 1950-luvun elokuvien naiskuvaa. Tuolloin lainasin kirjastosta VHS-kasetilla analysoitavat elokuvat ja taustatyönä vierailin Kansallisarkistossa kelailemassa mikrofilmiltä elokuvamainoksia. 

 

Nyt monet näistä elokuvista saa Elonetistä tai Ylen Areenasta nähtäväksi ja elokuvailmoitukset Kansallisarkiston digitaalisten aineistojen sivulta ja kuvakaappauksia voi ottaa elokuvamainoksista tai elokuva-arvosteluista. 

 

Lähteitä voi hyödyntää myös sukututkimuksessa. Jos tekee Kansallisarkiston digitaalisten aineistojen sivuilta hakuja, niin hyvällä tuurilla löydät mainintoja sukulaisista. Paras mahdollisuus tähän on, jos sukulainen on urheillut, ollut merkkihenkilö - tai rötöstellyt. Esimerkiksi poliisin tutkimien tappeluiden eri vaiheet ja niihin osallistuneiden henkilöiden nimet on häpeilemättä paljastettu. Jos sukulaisesi on elänyt tavallisen, hiljaisen elämänä, et tavoita häntä näistä lähteistä.