Tekstit

Uusin teksti

Äänikirja, kuunnelma, podcast - muutama sana kirjallisuudesta ja kävelystä

Olen aina ollut kova lukemaan. Kuunnelmia olen kuunnellut satunnaisesti.  Pitkän koronavuoden päätteeksi otin äänikirjat kokeiluun. Bookbeat tarjosi kokeilujaksoa ja tartuin tarjoukseen. Jo aiemmin syksyllä aloin kuunnella true crime-podcasteja. Panamassa kadonneiden hollantilaistyttöjen arvoitus ja 80-luvun Australian liftarimurhat toivat samaa kävelyreittiä pimeässä taivaltavalle jännitystä elämään. Podcasteillä on etunsa: niiden tuottamisen kynnys on matalampi kuin äänikirjojen. Löysin monta hyvää true crime-podcastia. Ongelmakseni muodostui se, että herkkä kielikorvani (se on piinaava vaiva) jäi junnamaan  podcastien huolettoman kielenkäytön vuoksi: "Hänen matkalaukut löytyi" tai "Poliisit etsi".  Radioonhan tuon tyyppinen kielenkäyttö sopii. Mieleni kuitenkin yritti tulkita podcastit kirjallisuudeksi ja jäi junnaamaan asian kanssa, vaikka tarina eteni samaan aikaan korvissani. Äänikirjat ovat ammattimaisemmin tuotettuja: kieli on huoliteltua ja lukijat ammattin

Rehti ja rehellinen mies maalta vie sankarittaren sydämen ja muut romanttisen elokuvan kliseet

Kadonnut huvimaja - mitä Tapiolassa oli ennen puutarhakaupunkia?

Ihmeparantuja vaanii verkossa

Digitalisaatio söi tiedon portinvartijat

Cartier-Bressonin kuvista välittyy tunne

The Affair ja katsojan koukuttamisen taide

Hyvä kirjailija rakentaa jännitystä ilman verenvuodatusta

Diginatiivi voi olla nuori tai entinen nuori

Dubrovnik on ravintoloitunut ja täynnä turisteja - silti näkemisen arvoinen

"Kyllä sitä jauhelihaa saa sieltä kaupasta"

Nokia katosi lööpeistä

Helppo nakki, pala kakkua vai syötyä leipää?