Päivin peili

Digitaalisuus on avannut harrastelijahistorioitsijallekin mahtavia mahdollisuuksia lähihistorian tutkimiseen.Vielä 1990-luvulla lähteitä piti mennä katsomaan paikan päälle, Kansallisarkistoon tai Elokuva-arkistoon. Nyt kotikoneelta pääsee tutustumaan niin elokuviin kuin sanomalehtiinkin. Sanomalehdistä voi löytää vaikka edellisten sukupolvien edesottamuksia, jos hyvin käy.   Muistan kun osallistuin aikanaan kahteen talous- ja sosiaalihistorian työpajaan sosiologian opintojeni ohessa. Elina Kataisen vetämässä työpajassa aiheena oli 1930-luku, ja kirjoitimme työryhmässä artikkelin “Keksi tuo kekseliäs keksintö - matka menneen maailman mainoselokuviin” kirjaan “Kotomaan koko kuva - kirjoituksia elokuvasta ja 1930-luvun sosiaali-historiasta” (1993) 1990-luvun tutkijan mahdollisuuksista kertoo kirjan esipuhe, jossa todetaan, että “Filmien hyödyntämistä haittaa se, että Elokuva-arkistolla tai Yleisradiolla ei ole juurikaan mahdollisuutta palvella historiantutkijoita. Tilanne on jonkin verra