Digitalisaatio söi tiedon portinvartijat

Mikään ei ole niinkuin ennen.

Ennen asiantuntijat valitsivat meille tärkeimmät uutiset, kertoivat paljonko tilillämme on rahaa, tiesivät parhaat hotellit ja lentoreitit, arvioivat puolestamme, mikä mielipide on tarpeeksi arvokas tullakseen painetuksi lehteen ja päättivät mitä muotia meille Suomessa tarjotaan. 

Nämä tiedon portivartijat olivat toimittajia, pankki- ja matkatoimistovirkailijoita, lääkäreitä.

Nyt voimme ohittaa portinvartijat ja hakea itse tiedot kännykällä, tabletilla tai tietokoneelta.

Mikä kaikki on muuttunut digitalisaation vuoksi vain muutamassa vuosikymmenessä?

Uutiset

Ennen: Vielä 1970-luvulla tv-uutisia tarjoili vain yle. MTV:n uutisten alku laajensi vaihtoehtoja, mutta edelleen tieto oli harvojen portinvartijoiden käsissä. Sanomalehdissä oli sentään mistä valita. Toisen totuus löytyi Uudesta Suomesta, toisen Kansan Uutisista. Yhtä kaikki, toimittajat valitsivat uutiset, jotka päätyivät tietoomme.

Ennenvanhaan toimittajat toimivat tiedon portinvartijoina. He tiesivät, mitä tietoa tarvitsemme.

Nyt: Meillä on tieto maailman uutiskanavista ulottuvillamme, BBC:t, NBC:t, Al Jazeerat. Vain kielitaito on rajoitteena. Samalla kuitenkin tiedonvälitys tasapäistyy: iltapäivälehdet kääntävät sellaisenaan nettilehtien kuten BuzzFeedin ja Huffington Postin uutisia. Minkä luin eilen kansainvälisiltä sivuilta, luen tänään suomennettuna iltapäivälehdistä. Verkko on myös täynnä uutisiksi verhottua disinformaatiota ja propagandaa. Entistä arvokkaammaksi onkin tullut lähdekritiikki.  

Pankkiasiointi

Ennen: Piti mennä paikan päälle pankkiin tai pankkiautomaatille, jotta saimme tiedon saldostamme tai jotta nostaisimme tai siirtäisimme rahaa.

Nyt: teemme sen itse kännykällä silloin kun tahdomme, missä tahdomme. Rahaa tilillä ei tosin ole sen enempää kuin ennenkään.

Viihde

Ennen: Perheessä oli yksi televisio, jota katsottiin yhdessä. Vielä 1970-luvulla kanaviakin oli vain kaksi, kanavien suppea määrä oli jo portinvartija  itsessään. Toisena portinvartijana toimi oma perhe, jonka kanssa piti neuvotella, mitä katsotaan. Kolmantena portinvartija oli ohjelmiston suunnittelija, joka päätti, millä vauhdilla katsomme sarjaa. Eli kerran viikossa.

Television portinvartijat määrittivät mitä televisiosta tulee ja milloin sitä katsotaan.

Nyt: Verkosta voi katsoa minkä maan uutisia tahtoo. Omia sarjojaan jokainen tuijottaa omassa huoneessaan, omalta laitteeltaan, Netflixistään, Areenastaan, omaan tahtiinsa. Enää kansakuntaa ei yhdistä kokemus siitä, kuinka Dallasin J.R:ää ammuttiin. Nykyisin joku on nähnyt koko sarjan kun toinen on vasta ensimmäisessä jaksossa. Jokainen voi myös perustaa oman "televisiokanavansa" Youtubeen ja tulla julkkikseksi yhdessä yössä.

Mielipidevaikuttaminen

Ennen: Jos tavallinen ihminen halusi tuoda mielipiteensä laajemman yleisön tietoisuuteen, oli vakuutettava lehtien yleisönosaston toimittaja. Tai Hannu Karpo. He päättivät, mikä mielipide on tarpeeksi arvokas noustakseen esiin.

Nyt: Jokainen on oma uutiskanavansa. Omaa tajunnanvirtaansa voi suoltaa sumeilematta blogiin, Twitteriin, Facebookiin. Jos haluan kommentoida pääministerin twiittiä, se käy käden käänteessä. Samalla sosiaalisen median kanavista on tullut taistelutantereita, jossa jokainen jankuttaa omaa mielipidettään.

Terveys

Ennen: Lääkärit olivat tärkein tietolähde. Lääkärikirjat hyvänä kakkosena. Suosikin Eki-sedällekin saattoi kirjoittaa tai muiden lehtien kyselypalstoille. Vastausta sai odottaa muutaman viikon tai kuukauden.

Nyt: Potilaalla on usein jo diagnoosi valmiina kun hän tulee lääkäriin. Joko itse nettisivustojen tietojen avulla määritelty diagnoosi tai muiden maallikoiden kanssa verkon keskustelupalstoilla päätelty. Kuinka oikea diagnoosi on, onkin jo toinen juttu. Omien reseptiensä tilanteen voi tarkistaa itse pankkitunnuksia käyttäen.

Musiikki

Ennen: Radion musiikkitoimittaja päätti, mitä musiikkia kuulimme radiosta. Ennen kaupallisia kanavia kaikki toimittajat olivat saman työnantajan, YLE:n palveluksessa. Kaupallisten radiokanavien tultua 1980-luvulla valikoima laajeni. Jos halusi omistaa lempikappaleensa, piti ostaa koko LP tai odottaa radion vieressä sormi rec-nappulalla, milloin Nuorten Sävellahja tai Undåmens Gåva i Toner soittaa sen.

Omaa suosikkikappalettaan sai joskus odottaa radiosta monta päivää.

Nyt: Jokainen kuuntelee mitä huvittaa Youtubesta, Spotifysta, Soundcloudista. Musiikki on aina mukana taskussa. Samalla kaupalliset kanavat ovat siirtyneet soittamaan samoja hittilistoja uudestaan ja uudestaan päivän mittaan.

Vaateostokset

Ennen: Kauppaketjujen sisäänostajat päättivät, millaista muotia Suomessa on saatavilla. Tukholmassa pääsi ruotsalaisten kauppaketjujen muotiliikkeisiin, kuten Hennes & Mauritziin. 

Nyt: Verkko tarjoaa loputtomat mahdollisuudet ostaa vaatteita mistä päin maailmaa tahansa.

Matkailu ja liikenne

Ennen: Matkat piti varata matkatoimistosta, jolla oli hallussaan tieto hotelleista ja lentoyhtiöistä.

Nyt: Jokainen voi olla oma matkanjärjestäjänsä. Varaamme itse kotoa käsin parhaan paikan lentokoneessa, parhaan hotellin kaupungissa. Jokainen voi myös olla majatalonpitäjä ja tarjota asuntoaan Airbnb:n kautta Suomeen tuleville turisteille. Siinä sivussa voi kuljettaa ventovieraita omalla autollaan ja toimia taksinkuljettajana Uberin kautta.

Mitä tämä kaikki  merkitsee? 

Kaiken edistyksen kääntöpuolena on se, että meidän on myös tehtävä itse monet sellaiset asiat, jotka saimme ennen palveluna. Kun ennen virkailija teki lentokoneen check-in:in, nyt tyhjänpanttina tiskillä istuva virkailija osoittaa laiskasti automaatin suuntaan ja kehottaa tekemään sen itse. Kun ennen sihteerit vastasivat matka- ja kokous järjestelyistä, nyt työntekijät tekevät kaiken itse. Kun kaikki tekevät kaikkea itse, monet työpaikat katoavat.

Portinvartijat eivät kuitenkaan ole kokonaan kadonnet. Nyt portinvartijan virkaa toimittaa Google algoritmeineen. Se tarjoaa meille tietoa sen mukaan, miten olemme aikaisemmin tietoa etsineet. Twitter osaa tarjota tiettyä henkilöä seurattavaksi Twitterissä se jälkeen kun olen lähettänyt hänelle WhatsApp-viestin.  Jos olen Googlannut Niken lenkkareista hintavertailuja, Facebook-virtaan ilmaantuu lenkkarimainoksia.

Google mainostaakin, "haluatko tietoa ennen kuin osaat edes kysyä". Aika pelottavaa, eikö totta?