Sankaritar elää ylellistä elämää kaupungissa, rikas ja sivistynyt miesystävä, häät tulossa. Kunnes nainen matkustaa maalle jossa hän kohtaa karkean ja kouluttamattoman, mutta komean maanviljelijän. Kumman nyt valitsisi - partavedeltä tuoksuvan vauraan sulhasensa, vai maaseudun reikäpaitaisen alfauroksen - sankaritar muka aprikoi elokuvan aikana.
Me katsojat tiedämme jo, valinta on selvä heti ensimmäisestä kohtaamisen jälkeen: farmari voittaa kilpailun. Hän tarjoaa aidon vaihtoehdon kaiken teennäisen tilalle. Katsojalle niin helppoa ja vaaratonta.
Onko romanttinen elokuva pilalla?
Elokuva Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (2018) oli kohdallani menetetty tapaus heti kun tajusin sen yhtäläisyydet elokuvan Karkausvuosi (2010) kanssa. Ensiksimainittu elokuva sijoittuu 40-luvulle, toinen nykyaikaan. Vaikka puitteet ja aikakausi ovat erilaiset, puolison valinta noudattelee samaa logiikkaa sliipatun kaupunkilaispoikaytävän vaihtamisesta maaseuden alfaurokseen.
Tämän jälkeen en enää pystynyt katsomaan hurmaantuen elokuvaa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Kaikki romanttisen elokuvan juonenkäänteet ja kliseet tuntuivat silmiinpistäviltä.
Seurueemme alkoi hirnuen bongata epäuskottavia kohtia: miksi sankarittarella on silkkipaita lannanluonnissa? Ovatko kaikki tansseihin osallistuvat kansallisbaletista, vai miksi he liitelevät virheettömästi ja samaan rytmiin. Miksi 40-luvun ihmisillä on virheettömät valkaistut hampaat. Lähtisikö sankaritar oikeasti murjuun syrjäiselle saarelle?
Miten saisi kriittisen mielen pois päältä niin että voisi vain heittäytyä elokuvan maailmaan?Milloin viimeksi oikeasti yllätyit romanttista elokuvaa katsoessasi - ja haluatko edes yllättyä?
 |
| Onko epäilystäkään sankarittaren valinnasta kun tumma parrakas sikafarmari astuu näyttämölle? |
 |
| Myöskään tässä elokuvassa ei sankarittaren valinnan arvaaminen tuota vaikeuksia. Onhan vähän tylyllä miehellä tumma parta. |
Kuvat: IMP Awards
Kommentit
Lähetä kommentti