The Affair ja katsojan koukuttamisen taide

Parasta tv:tä vähään aikaan on The Affair. Sarja kertoo sinällään tuiki tavallisen tarinan sivusuhteesta. Mutta voi pojat, miten mielenkiintoisesti ja raikkaalla tavalla. Katsojaa pyöritetään sellaisella vauhdilla, että enpä muista vastaavaa. Juuri kun katsoja luulee ymmärtävänsä mistä kaikessa on kyse, häneltä vedetään matto jalkojen alta. 

 

Sarjan salaisuus piilee useissa katsojaa koukuttavissa keinoissa. Keinot tuttuja muistakin sarjoista, mutta niiden käyttö viedään astetta pidemmälle.

Dominic Cooper, Maura Tierney, Joshua Jackson ja Ruth Wilson näyttelevät vakuuttavasti.

Useat eri näkökulmat

Ensimmäisellä kaudella asioiden kulkua tarkastellaan vuorotellen nelilapsisen perheenisän, Noahin tai hänen rakastajattarensa Alisonin silmin.

Sarjan toisella kaudella saadaan lisää näkökulmia. Juuri kun katsoja on samastunut pääpariin, tapahtumia aletaan tarkastella jätettyjen puolisoiden silmin. Helen ja Cole muuttuvat sivuhenkilöistä toisiksi päähenkilöiksi, lihaksi ja vereksi.

E.M. Forster on tyypitellyt tarinoiden henkilöhahmot ohuiksi ja täyteläiksi. Ohut hahmo on sivuhahmo, joka rakentuu yhden ominaisuuden varaan ja eikä kehity tarinan edetessä. Täyteläinen hahmo taas monitasoinen ja kehittyvä. Puolisoista tulee sarjan edetessä täyteläisiä, kiinnostavia hahmoja, joilla on muitakin ominaisuuksia kuin toimia jätettynä puolisona.

Näiden neljän kertojan lisäksi tarjolla on vielä kaikkitietävä kertoja, joka kertoo mitä tapahtuu kulissien takana, poliisin ja asianajajan huoneissa, kaikkien neljän päähenkilön näkemättömissä.

Sarjan kakkoskauden voi nähdä jo nyt amerikkalaisilta nettisivustoilta.

 
Epäluotettavat kertojat

Yleensä katsoja samastuu kertojaan ja haluaa uskoa näkemäänsä: hän pitää päähenkilön kerrontaa luotettavana ja totuudellisena. Kun ensimmäisen jaksossa Noahin ja Alisonin tapaaminen on esitetty Noahin näkökulmasta, uskomme asioiden menneen juuri niin. Heti perään sama asia kerrotaan Alisonin näkökulmasta. Vaikka tarina toisen kerran kerrottuna on pääpiirteissään samanlainen, se näyttää erilaiselta. Eleet, ilmeet, jopa vaatetus on erilainen. Kuka flirttaili? Kuka oli aloitteentekijä?

Sarjassa hyödynnetään siis tyypillistä kertomuksellista tehokeinoa, epäluotettavaa kertojaa, mutta tässä tapauksessa epäluotettavia kertojia on kaksi.

Myöhemmin hämmentäminen jatkuu. Kohtaus, jossa Alisonin ex-mies heiluttelee asetta, esitetään kahteen kertaan. Ensin Noahin kertomana, sitten Alisonin. Tarinankulku on erilainen. Katsoja on hämmästynyt, kunnes muistaa, että sarjan alussa kuultiin kuulustelu, jossa Noahia pyydetään kertomaan, miten koko sotku sai alkunsa. Sekä Noahilla että Alisonilla on siis syynsä kertoa tapahtumat omalla tavallaan.

 
Useat aikatasot

Koko tarina kerrotaan takaumana. Takauman lisäksi liikutaan määrittelemättömässä tulevaisuudessa ainakin kahdessa eri ajassa. Sarjan tapahtumat kulkevat siis epätahtisesti, kuten Shlomit Rimmon-Kennan kuvaa tarinaa, joka ei kulje lineaarisesti. Juuri tarina on ottamassa uuden askeleen kohti arvoituksen (mitä tapahtui, miksi Noahia kuulustellaan) ratkaisua, tarinaan tulee viive ottamalla käyttöön toisen henkilön näkökulma samaan tapahtumaan.

Katsoja halua tietää, miten kaikki tapahtui. Katsominen muuttuu yritykseksi ratkaista arvoitus. Kertomisen koko dynamiikkaa perustuu samaan kuin Wolfgang Iser kuvailee:

”Aina kun tarinan juoni keskeytyy ja meidät viedään odottamattomiin suuntiin, meillä on tilaisuus näyttää, miten me itse osaamme luoda yhteyksiä”

Tästä on on pitkälti kyse The Affairin viehätyksessä. Katsojaa ei päästetä helpolla. Ja siitähän me paatuneet televisionkatsojat tykkäämme.

Ensimmäinen kausi näytettiin Avalla kesällä 2015. Toinen kausi on ensimmäistäkin huikeampi.  Käsikirjoittajat Sarah Treem ja Hagai Levi ovat osuneet kultasuoneen. 

Toisen kauden voi katsoa vaikka amerikkalaisilta nettisivustoilta, jos ei malta odottaa sen ilmestymistä Suomen televisioon. Esimerkiksi sivustolta Watch series online. 

Lähde: Shlomith Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka