Jatkuva uutissyöte saattaa tietoomme koko ajan uusia ärsykkeitä tuntea iloa, surua ja huolta. Nousseiden tunteiden ilmaisu on julkisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kenellä tahansa on mahdollista saada tunteensa laajojen kansanjoukkojen tietoon twiittamalla, facebookkamalla tai bloggaamalla. Ennen sanomalehtien yleisönosastot olivat harvoja kanavia, joissa julkistaa ajatuksiaan. Portinvartijoina toimivat palstojen toimittajat, jotka valitsivat julkaisun arvoisiksi arvioidut kirjoitukset.
Tunnereaktion voi laukaista oikeastaan mikä tahansa poliitikon lausunto, ministerin tietämättömyys,
naapurimaan johtajan toimet, koulusäästöt,
vakuutusyhtiön johtajan auto, laajennettu itsemurha, julkkiksen kyyneleet tai tv-ohjelman alapäähuumori. Ja miksi tyytyä kahvipöytäkauhisteluun kun saman asian voi kirjoittaa nettiin kaikkien nähtäväksi, moni tuntuu ajattelevan.
Kun tunteita nostattavat aallot iskevät ensimmäisen kerran tietoisuuteen, niin ei kulu kuin hetki kun on syntynyt varsinainen tsunami. Se saattaa aluksi näyttää pelkältä pintaväreilyltä, mutta syvällä pohjassa kulkee todellinen hyökyaalto. Välittömästi netti- tai printtijutun julkaisun jälkeen ensimmäiset twiittaajat ja facebookkaajat kommentoivat asiaa. Siitä alkaa muutaman tunnin tunnemyrsky, jossa tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen paremmin kuin flunssa. Sen voi huomata kuka tahansa sosiaalisessa mediassa liikkuva.
Myös tutkimustulokset tukevat havaintoa: Sosiaaliseen median vaikutuksia nopeisiin väestössä leviäviin tunnekuohuihin ei pidä vähätellä, arvioitiin tutkimuksessa, jossa mitattiin surullisten Facebook-päivitysten vaikutuksia verrattuna iloisiin päivitykseen. (Helsingin Sanomien NYT-liitteen mukaan)
![]() | |
No enpäs olis tuota uskonut. Jos Twitter olisi jo keksitty, niin twiittaisin! |
Kun tunteita nostattavat aallot iskevät ensimmäisen kerran tietoisuuteen, niin ei kulu kuin hetki kun on syntynyt varsinainen tsunami. Se saattaa aluksi näyttää pelkältä pintaväreilyltä, mutta syvällä pohjassa kulkee todellinen hyökyaalto. Välittömästi netti- tai printtijutun julkaisun jälkeen ensimmäiset twiittaajat ja facebookkaajat kommentoivat asiaa. Siitä alkaa muutaman tunnin tunnemyrsky, jossa tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen paremmin kuin flunssa. Sen voi huomata kuka tahansa sosiaalisessa mediassa liikkuva.
Myös tutkimustulokset tukevat havaintoa: Sosiaaliseen median vaikutuksia nopeisiin väestössä leviäviin tunnekuohuihin ei pidä vähätellä, arvioitiin tutkimuksessa, jossa mitattiin surullisten Facebook-päivitysten vaikutuksia verrattuna iloisiin päivitykseen. (Helsingin Sanomien NYT-liitteen mukaan)
Jos haluaa surffata mukana tunneaallon harjalla, täytyy olla mukana heti alkussa. Jos twiittaaja kommentoi aamulla puhjennutta kohua
iltapäivällä, hän on jo auttamatta myöhässä. Facebookin kierrokset ovat vähän hitaammat. Siellä ehtii mukaan vielä seuraavana päivänäkin.
Uutisten lisäksi televisio-ohjelmat ovat aina liikuttaneet ja naurattaneet meitä. Ennen tunteet jaettiin perheen kanssa sohvalla. Kylläpä Heikki Hietamies niin hauskasti lohkaisi Lauantaitansseissa! Miten se J.R. nyt mentiin sillä tavalla ampumaan? Nyt sohvalla
kanssamme istuu koko Suomi, jos niin päätämme. Pyyhimme kyyneleitä
ja twiittaamme, että on se Loiri vaan niin mahtava. Putous oli taas ihan mahtava tai kylläpä Putouksen taso on laskenyt viime kaudesta.
Voiko meitä suomalaisia enää edes sanoa sulkeutuneiksi,kun ottaa huomioon, miten moni on nykyisin valmis jakamaan tunteensa sosiaalisessa mediassa?
Katsotaanpa miten asiat ovat vuosien varrella muuttuneet:
Voiko meitä suomalaisia enää edes sanoa sulkeutuneiksi,kun ottaa huomioon, miten moni on nykyisin valmis jakamaan tunteensa sosiaalisessa mediassa?
Katsotaanpa miten asiat ovat vuosien varrella muuttuneet:
Ennen |
Nyt |
|
Poliitikon
ajattelematon kommentti
|
Poliitikon
ajattelematon kommentti
Luetaan tabletilta tai lehdestä
juttu. Kommentoidaan samantien asiaa verkkolehden keskusteluosuudessa, Facebookissa tai Twitterissä.
Jaetaan ensimmäinen tunnetila nopeasti ja pohtimatta. Muuta
vastaavat siihen samalla tavalla. Pian on täysi rälläkkä. Pian julkaistaan juttu ”Kansa raivostui”. | |
NamusetäepäilyKerrottiin asiasta naapurille, koulun väelle. Otettiin yhteyttä poliiisiin. Muutaman päivän kuluttua asiasta saattoi olla lehdessä pikkujuttu. Juttu leviää koululaiselta toiselle välitunnilla. |
NamusetäepäilyKirjoitetaan Facebookkiin asiasta päivitys. Lisätään tarkat tiedot paikasta ja auton väristä ja mallista, mahdollisesti myös kuva epäillystä, joka saattaa olla namusetä tai sitten jonkun vaari, joka ajaa varovasti koulun ohi. Sillä ei ole väliä, kuva leviää tuulen nopeudella, koska epäilijä pyytää muita jakamaan tiedon omille verkostoilleen. |
|
Julkkis esiintyy televisiossaLoiri lauloi Huilun ja huilumiehen Euroviisuissa. Hyvin veti, mutta ei pärjännyt, kommentoitiin kotisohvalla, ehkä myös työpaikan aamukahvipöydässä |
Julkkis esiintyy televisiossa
|
|
Mies listii naapurinsa.Aiheesta on juttu iltapäivälehdissä, myöhemmin Alibissa. Juorut liikkuvat kahvipöydässä ja kaduilla. |
Mies listii naapurinsaIltapäivälehtien lisäksi aihetta käsitellään Vauva-lehden keskustelupalstalla, Suomi 24:ssa ja murha.infossa. Joku kertoo olevansa miehen entinen koulukaveri ja jakaa yksityiskohtia miehen nuoruudesta. Kukaan ei tiedä, onko tarina totta. Venäläisessä verkkolehdessä alkaa liikkua huhu Venäjä-yhteydestä. |
Kommentit
Lähetä kommentti